Tiinan kertomus alkaa

Kylläpä seuraavana aamuna ilmapiiri oli keventynyt ja suorastaan hilpeä, kun kadonnut lammas oli palannut kotiin. Tiina oli saamansa hoidon ja hyvin nukutun yön jälkeen jo aivan toisen näköinen, kuin eilinen naamaltaan harmahtava ja jalkaansa ontuva nääntynyt ihmisparka.

Mutta pian hiljeni väki, kun Tiina alkoi kertoa seikkailustaan.


Elämä lopussa
"Lähdin metsään kenenkään huomaamatta, kun pystytitte leiriä. Olin päättänyt kävellä ja kävellä kunnes matkani päättyisi. Olin aivan masentunut, kyllästynyt koko Antares porukkaan ja itseeni. Pahinta oli, että minua ei koti-Suomessakaan odottaisi mitään muuta kuin ikävystyttävä työ, yksinäisyys, taloudelliset huolet ja kaikki tiet eteenpäin tukossa."

"Kuljin yhä kauemmas metsään, kiertelin soita ja lammikoita ja nousin kukkulalle toisensa jälkeen. Hiljaisuus oli käsin kosketeltava ja autius yhtä suuri kuin sydämeni autius. Koska tämä olisi elämäni viimeinen kävelymatka, en pitänyt kiirettä. Mitään en ottanut mukaani, en syötävää enkä juotavaa, ja mietin miten päiväni päättäisin."



"Olin elämääni kyllästnyt, halusin vain pois, kaikesta pois, enkä välittänyt enää mistään... nukkua ikuisesti, levätä koskaan enää heräämättä"