keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Aamuhartaus korallimerellä

kuva Desktop Wallpaper Gallery

Vapaaehtoisen aamuhartautemme vapaaehtoinen vetäjä puhui vakavista asioista. Hetki oli hyvin koskettava, auringon vasta noustessa meren takaa idän horistontista ja hiljaisuuden soidessa korvissamme. Hän palasi eilisiin tapahtumiin ja kohtaamiseemme suuren kalan kanssa.

"Joku huomasi sattumalta, se oli kai Watkinson, miten hyvä oli meille, että eilinen kala oli vasta nuori aikuinen. Koko tammilaivamme on 20 metriä pitkä ja aikamme luonnontutkijoiden mukaan tuo dudu... mikä se nimi nyt onkaan ... kala voi kasvaa kymmenen metriseksi. Sellainen aikuinen olisi voinut huvikseen repiä laivaveneemme kappaleiksi ja meistä olisi muutamassa hetkessä jäänyt vain veristä sohjoa ja jalan ja käden kappaleita vajoamaan muinaisen korallimeren hautaamme.

Olisi siinä tulevaisuudessa ihmettelemistä, että mites Gogo muodostumasta löydettiin lämminveristen, ilmasta happea ottavien nisäkkäiden kappaleita!"

Jostain syystä kukaan meistä ei ajatukselle edes naurahtanut.

"Meillä oli eilen Jumalan varjelus, näkymättömät enkelit auttoivat meitä vetämään enon takaisin veneeseen, ennen tuon hirviön saapumista. Näin uskon." Aamuhartauden pitäjä jatkoi sitten "mutta tänä aamuna haluan kiinnittää huomiomme siihen, mitä eilen kuulin täällä jonkun huokaisevan: miten Luoja on tehnyt tällaisia ympäristöä raatelevia hurjia petoja tähän paratiisiin?"
Joku teistä ehkä kysyy: "Miksi Jumala sitten moittii ihmisiä? Eihän kukaan voi vastustaa hänen tahtoaan." Ihmisparka, mikä sinä olet arvostelemaan Jumalaa? Sanooko saviastia muovaajalleen: "Miksi teit minusta tällaisen?" Kyllä kai savenvalajalla on oikeus tehdä samasta savesta toinen astia arvokasta ja toinen arkista käyttöä varten?
Room 9:19-21
"Voimme olla jokseenkin varmoja, että koskaan ennen tällä planeetalla yksikään luotu ei ole kysynyt Luojan viisautta ja majesteetin päätöksiä ja ratkaisuja. (Ellei nyt sitten tuosta henkien maailman kapinoijasta puhuta, mutta hänkin on Raamatun mukaan vielä taivaassa.) Maailman merissä vilisevät kalat ja kaikki muut elävät, joista niin monia olemme saaneet ihailla ja ihmetellä, elävät siinä syö ja tule syödyksi ketjussa, jonka Jumala on elämälle antanut sitä sen enempää pohtimatta. Yksikään Kalojen Ajan asukki ei tietääksemme puhu Jumalan kanssa rukouksessa eikä väittele Hänen luomistekojensa järkevyydestä".

"Joskus tästä käytetään ilmausta psykotsooinen aika - aika jolloin maapallolla alkaa kuulua rukousta ja filosofista miettimistä ja teologista pohdintaa ja rituaalisen tanssin jytinää uhrisavujen luona ja muutenkin ylipäätään korkeampaa henkistä elämää. Se alkaa paljon paljon myöhemmin kuin tämä aika, johon olemme reissanneet ja on kestänyt vain muutaman miljoonan vuoden, rahtusen ajan pyörässä."

Aamuhartauden pitäjä puhui vielä hieman ihmisen erityisasemasta ja erityisistä kyvyistä Jumalan luomakunnan hallitsijana ja planeettamme vastuullisena isännöitsijänä. Se oli vakavaa puhetta ja antoi uudenlaisen näkökulman Raamatun kertomukselle ihmisen luomisesta. Korallimeren ankkuripaikastamme tämä oli vielä kaukana hamassa tulevaisuudessa.
Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu." Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu."
1 Ms 1:26-28 
Haiden ja dunkleosteoksen tapaamisten jälkeen me tunsimme olevamme vielä kaukana meren kalojen vallitsemisesta. Viritimme silti iloisen kiitosvirren devonikauden nyt kovin vaarallisilta näyttävällä merellä.

Virsi 535

1.
Taas alkaa kiitoksella
nyt tahdon päiväni,
veisuulla iloisella
käyn, Herra, eteesi.
Rukoilen sinua,
ah, siunaa minua,
synneistä minut päästä,
tuskista kirvoita.

2.
Tahdothan, Herra, kuulla,
kun pyydän armoa,
en voimalla voi muulla
sinua palvella.
Taas suojaa kotini
ja esivaltani.
Haltuusi luottavasti
myös annan itseni.

3.
Nimesi suuren tähden
armosi löytää suo.
Taas avukseni lähde,
sauvaksi sana tuo.
Varjele henkeni,
ruumiini, sieluni,
hallitse ajatukset,
hillitse kieleni.

4.
Töilleni, toimilleni
siunaus lahjoita.
Puhdista sydämeni,
mieleni uudista.
Niin lähtemiseni
kuin tulemiseni,
oi armon Herra, siunaa,
johdata tielläsi.

5.
Minua suojaa, päästä
kiusaajan pauloista,
kärsimyksistä säästä
ja äkkisurmasta.
Tieni ja matkani,
myös eronhetkeni
turvallisesti annan
käsiisi, Isäni.

Ruotsalainen n. 1610, mahd. saksal. esikuvan mukaan. 
Suom. virsikirjaan 1701. 
Uud. 1886, 
Niilo Rauhala 1984.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti